Aika on rajallista ja elämäni kovinkin hektistä tietyistä syistä johtuen... Paljon on ehtinyt tapahtua, monia asioita joista täytyy kirjoitella blogiin. Ja kun viimein ehtii koneen äärelle on pää aivan tyhjä, mistäs minä nyt kirjoittaisin..
Lämmintä on edelleen piisannut. Nyt vihdoin eilen satoi vettä pitkästä aikaa, mutta eipä sitä hirmuisesti tullut. Takapihani näyttää aavikolta kuivuuden ja koirien juoksemisen jäljiltä. Ja voi, kuinka Manu-poika rakastaa kaivaa kuoppia pöllyävään multaan.
Meille kuuluu edelleen vain hyvää. Isäntäväkikin on palannut takaisin työn pariin taas hetkeksi ennen kuin minulla alkaa huomisen jälkeen taas uusi loma. Koirat olemme valitettavasti joutuneet erottamaan heidän yksinollessaan (tämä vain pennun turvallisuuden vuoksi, Oona ei nimittäin aina osaa leikkiä varovaisesti), mutta päivät näinkin ovat menneet loistavasti. Manu osaa rauhoittua heti makuuhuoneen oven kiinni mennessä. Välillä on innostuttu repimään sanomalehtiä kappaleiksi tai vetämään sängystä tyynyt lattialle. Mutta mahtuupa mukaan myös yksi kokonainen päivä, ettei ollut poika pissannut kertaakaan yksinollessaan vaan jaksoi pidätellä siihen asti kunnes tulimme kotia.
Keskenään koiruudet tulevat toimeen erittäin hyvin. Ei tule Oonaltakaan meitä kohtaan enää minkäänlaista kyräilyä. He saavat joka ilta ennen nukkumaan menoa yhdessä hirveitä pentuhepuleita, jolloin juostaan päättömästi ympäri taloa.
Olemme juosseet treeneistä toiseen, Manu aina mukana. Oonan treenien jälkeen pääsee Manukin hieman harjoittelemaan. Kovalla innolla on poika työskentelemässä kun nakki tuoksuu nenään. Ja peruskäskytkin hallitaan jo aika mukavasti. Oonan kanssa myös treenit ovat sujuneet mukavasti, vielä on monta pientä hiottavaa asiaa, mutta niinhän sitä on aina.
Pentu on kovin utelias, kaikki uusi kiinnostaa. Ahmatti ruuan suhteen. Määrätietoinen ja itsepäinen, voi sitä kiljunnan määrää jos ei poika heti saa haluamaansa. Hauska esimerkki eilisestä, kun olimme lenkillä ja Manu joutui vahingossa ojan toiselle puolelle eikä päässyt sieltä pois. Ojalle muristiin ja äristiin kovastikin kunnes tuli ystävällinen ihminen ja auttoi pienen pojan takaisin ojan yli. Niin ja ääntähän tästä pienestä pakkauksesta löytyy.
Manu kaivuu hommissa
Kuumina päivinä olemme myös käyneet uimassa. Ensimmäisellä kerralla Manu ei pitkälle uskaltanut tulla, tyytyi vain kahlailemaan matalassa vedessä. Toisella kerralla oltiinkin jo paljon rohkeampia ja uitiinkin jo pientä matkaa. Kunnes vilu voitti ja täytyi siirtyä rannalle. Ja itseasiassa Mauno Merimakkaran mielestä hiekan kaivuu oli paljon mielekkäämpää tekemistä kuin uiminen, siskotytön harteille jätettiin se jälkimmäinen. Oonakin on päässyt yli viime kesän järkyttävästä uintikokemuksesta ja ui täyttä päätä pallon perässä. Ja palloa piti heitellä uudelleen ja taas uudelleen ja uudelleen... Ja minähän heittelin kun olin niin onnellinen siitä, että Oona vihdoin uskaltaa tuon kamalan tapahtuman jälkeen taas uida. Viime kesänähän Oona siis juoksi täyttä päätä pitkin laituria ja huomasi vedessä kepin. Hyppäsi kepin perään, eikä tajunnut, että laituri loppui vaan upposi järven pohjaan kuin kivi. Sieltä noustuaan neiti ui paniikissa takaisin rantaan, enkä sen jälkeen ole saanut sitä veteen menemättä itse ensin. Mutta nyt oli tämä kauheus oli huuhtoutunut pois mielestä. Valitettavasti Manusta ei ole uintikuvia, koska poikamme ei todellakaan ole mikään linssilude vaan jokaikinen kerta kun kaivoin kameran hän katsoi parhaaksi piiloutua mieheni selän taakse.
Uinnin jälkeen täytyy kuivata itsensä hyvin
Automatkat Manun kanssa sujuvat hyvin. Hyvin hän on oppinut, että auto tietää aina pääsyä mukavaan paikkaan. Muutaman kerran poika kipusi kontista matkustamon puolelle, joten sain kuin sainkin tästä syystä aikaiseksi asentaa autooni koirakalterin, joka on lojunut nurkissani jo kuukausikaupalla.
Tänään kävimme Manulle hakemassa ensimmäisen rokotuksen. Eläinlääkäri tykästyi Manuun kovasti, sanoi sen olevan "lupaava isopäinen pentu". Manulla oli kaikki ok, ainoastaan oikea kives ei ole edelleenkään laskeutunut. Se tuntui kyllä matkan varrella, että tulossa saattaisi olla. Ja toivottavasti onkin! Tänään sitten onkin pikkupoika ollut kovinkin väsynyt rokotuksesta johtuen. Tai siis ei kyllä enää...
