tiistai 21. kesäkuuta 2011

Uusi perheenjäsen



Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin meillä olleen hirmuinen kiire, niin tässä teille syy siihen.

Kävimme SM-kisoja seuraavana päivänä kylässä Keuruulla. Olin tosiaan noista kisoista kotona vasta vaille yhdeksän lauantai-iltana ja seuraavana aamuna odotti klo 5.00 automatka Keuruulle. Joten viikonloppu tuntui hirmuisen pitkältä ja näännyttävältä, mutta se kaikki todella kannatti.

Kun toukokuun alussa kävimme katselemassa pentuja kasvattajamme luona, emme tosissaan käyneet siellä ihan muuten vaan. Vaan kun tällä kertaa kävimme siellä tuli mukaamme uusin perheenjäsen harlekiini beauceronin pentu Manu (Avataran Djersey Blue). Tämä poika on todella hurmaava pikku riiviö.


Ensimmäisenä sisään päästyämme hän juoksi syliimme ja saimme hirmuisen määrän pusuja, ei arkaillut pentu ollenkaan, ei. Vaan jo seuraavassa hetkessä antoi hän näytteen puruvoimastaan. Joka muuten tekee todella kipeätä.

Viime viikko meni todella nopeasti, itse kun juoksin töissä josta suoraan treeneihin Oonan kanssa ja yritin vielä siinä sivussa peuhata pennunkin kanssa. Mutta onneksi toinen osapuoli meistä oli viime viikon lomalla ja tämän viikon olemme vaihtaneet vahtivuoroa.


Pennun kanssa olemme heti aloittaneet oman nimen harjoittelun sekä luoksetulon harjoittelun myös. Hienosti hän tulee kun pikkasen innostaa. Myös istumista ja maahan menoa olemme harjoitelleet ja ne sujuvat hienosti käsimerkin ja namin avulla. Ja tietenkin nuorenahan se on aloitettava, joten makkararuutua olemme jo useastikin talloneet. Ensimmäinen kerta meni hieman ihmettelyksi, miten maassa voi olla nakkia, mutta nyt jo sujuu hienosti. Manu on fiksu pentu. Koitan saada kuvattua ruutua tässä lähiaikoina.


Noh, mitenkäs Oona ja Manu sitten.. Ensimmäiset päivät Oona vain mökötti ja murahteli pennulle sen kävellessä Oonan ohi. Oona mulkoili meitä todella halveksuen kuin kysyen "Koska toi termiitti menee takaisin omaan kotiinsa?" Mutta kun pentu vain pysyi luonamme oli Oonankin pakko hyväksyä uusi perheenjäsen. Ja nyt nuo kaksi jo leikkivät sekä peuhaavat siihen malliin, että joutuu jo hieman hillitä niitä ettei leikki mene liian rajuksi. Onneksi vihdoin saimme viime viikonloppuna rakennettua pihallemme aidan, joten koirat voi laittaa aina ulos riehumaan. Tästä linkistä näkee noiden kahden välistä leikkiä ja tosissaan tuo murina kuuluu pennun kurkusta.



Pentutesti kertoi näin: Erittäin rohkea poika, vieraan ihmisen otti vastaan iloisesti. Hakee itse huomiota ja ottaa erittäin hyvin kontaktia. Syliin otettaessa on villi. Selälleen käännettäessä rimpuilee hieman, mutta selällään ollessaan haluaisi vain pussailla eikä rimpuile pois. Pöydällä lähti alku arvioinnin jälkeen tutkimaan tilannetta. Ei säikähdä lattialle tiputettua reppua vaan lähtee tutkimaan reppua uteliaana. Saalistaa hienosti. Taistelee myöskin lelusta, mutta ei murise. Tapporavistaa voimakkaasti ja osoittaa lievää dominanssia. Makupalalla hyvin koulutettavissa, tarvitsee auktoriteettisen ohjaajan. Vierasta alustaa ei pelännyt, eikä peili kiinnostanut lainkaan. Laumavietti on oikein voimakas, lähti heti todella iloisesti ja lujaa perään.

Joten tästä pienestä pojusta saamme oivan harrastuskoiran, purukin on tosissaan kohdallaan. Tässä täytyy huomauttaa, että pentu osaa jo nyt tarttua leluun koko suullaan!! Saalisleikkejä on leikitty kovinkin, ajoittain murinan kera. Tosissaan pennulla on miellyttämisenhalua sekä kova laumavietti kun vertaa siihen kun Oona oli tuon ikäinen. Neidillähän ei ole ollut kovinkaan paljon tuota laumaviettiä vaan olemme joutuneet sitä vahvistamaan pentuikäisenä. Ja olen todella tyytyväinen uuteen tulokkaaseen, tässä pennussa on juuri sitä mitä kaipasinkin. Pentu jolla rahkeet riittää ihan mihin vaan.


Blogia vielä odottaa pieni muotoinen korjailu, tästä lähin tämä saa toimia molempien beussien blogina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti